Koko maailmankaikkeus koostuu suuresta hyvän ja pahan välisestä taistelusta, eikä sille loppua näy. Me emme saa juurittua pahuutta pois, koska emme ymmärrä sitä. Emme näe, vaikka se on silmiemme edessä joka hetki ja kaikkialla. Koska se on liian lähellä. Koska se on liian yksinkertainen, arkinen ja yleisesti siedetty. Se on sukupuolten välinen epätasaväkinen taistelu; se on kaikkien vääryyksien, kaiken pahuuden ja tuhon alku ja syy.
Jo yksistään sen seikan pitäisi herättää ihmetteleviä kysymyksiä: miksi jokaisen uskonnon jumala on mies. Ehdottomasti. Myönnämme, ettemme tiedä jumalasta mitään muuta kuin sen: hän on mies. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen tai ihminen loi jumalan omaksi kuvakseen… ihan kummin vain… hän on mies.
Vallankumouksia historia on väärällään. Mikään niistä ei ole onnistunut muuttamaan maailmaa paremmaksi. Vain yksi ja viimeinen vallankumous tarvitaan: miehen valta ja arvomaailma on kumottava, miehiset jumalat kaadettava. On aloitettava alusta ja rakennettava maailma uudelleen. Kaiken inhimillisen toiminnan keskiöön on nostettava lapsi, äidin valta ja naisen arvomaailma: elämän suuren kiertokulun syvä ymmärrys ja hyväksyntä.
Meidän vallankumouksemme ei kunnioita verta, kuolemaa ja väkivaltaa. Emme tarvitse uhreja emmekä marttyyreja. Meidän päämäärämme on kumota miehinen valta ja sen lakeijat sitkeästi ja peräänantamattomasti, kaikkialla ja kaiken aikaa. Aseemme ovat sisaruus, vapaus, oikeus ja armo. Enää emme jätä asioita puolitiehen, emme tyydy näennäiseen tasa-arvoon, emme holhouksenalaiseen vapauteen. Me emme pyydä oikeuksiamme, me otamme ne.
Täten julistan vallankumouksen alkaneeksi 1.6.2014. Mantelisofia
